Kunnes kuolema meidät erottaa..... - vitut!!

Kunnes kuolema meidät erottaa..... - vitut!!

Tässä tulevaa uskonnontuntia miettien aloin pohtia yhtä suurta väittämää, eli sitä että avioliitto on yhteiskunnan perusta - ja suurin tukipilari. Itse olen aina vähän miettinyt tämän väitteen paikkansapitävyyttä hyvinkin vahvasti.

Kun mietitään avioliittoa - tässä tapauksessa kristillisen kirkon pohjalta, niin avioliittohan koostuu yhdestä miehestä, naisesta, sekä muutamasta - tai useammastakin lapsesta - jotka leikkivät kotia. Koko touhullehan löytyy siunaus Raamatusta, joten voidaan olettaa että avioliitto olisi jotenkin maanpäällinen taivas, koska avioliitto tuntuu olevan ainoa paikka jossa voi harrastaa seksiä, eikö vain?

No niinhän se menee Raamatun mukaan. Mutta nyt voi empiiristen(kokemusperäisten) havaintojen jälkeen esittää kysymyksen, että onko avioliitto oikeasti nykyaikana mikään hyvä juttu? Koska mielestäni avioliitto on yksi suurimpia ongelmien lähteitä mitä yhteiskunnastamme löytyy.

Koko avioliiton konseptihan lähtee liikkeelle siitä että poika rakastaa tyttöä ja vice versa. Kun kerran avioliitto on se ainoa paikka missä saa työntää pippeliä pimppiin, niin voidaanko olettaa että hormonien kanssa painivat teinit eivät haluaisi mahdollisimman pian avioon kokeillakseen eräitä tiettyjä asioita? Siinä on yksi ongelma, eli se että avioliittoon mennään aikaisin - juuri silloin kun tunteet ovat pinnassa ja niin edelleen.

Vaikka emme noudattaisikaan kristillistä käsitystä aviosta, niin silti ongelma on ja pysyy samana: avioliittoon lähdetään liian nuorena - kukapa sitä jaksaisi odottaa seksiä kolmikymppiseksi? Eikä muuten ole harvinaista että avioliittoon mennään, jotta saadaan "pelastettua" parisuhde. Eli lähtökohdat tuolla elämän tärkeimmälle parisuhteelle eivät aina ole järin hyvä, etenkin jos ei ole tuntenut parinsa kuin vasta muutaman vuoden. Myös yksinäisyys vaikuttaa aviopäätökseen paljon: mikäli pelkää jäävänsä yksin, voi koittaa "pelata aikaa" tai varmistaa tulevaisuutensa menemällä pian naimisiin.

Toinen tekijä avioliiton huonouteen on se, että ihmiset muuttuvat ajan myötä. Uskoakseni melkeinpä kaikki avioliitot lähtevät liikkeelle rakkaudesta, ja halusta perustaa perhe. Valitettavasti monesti tuo unelma kaatuu totaalisesti johonkin suureen shokkiin, kuten työttömyyteen. Maailman huonoin yhdistelmä on epäonnistunut perheenisä - tai äiti. Ylipäänsä vanhemmilla on suunnaton vastuu perheensä rahallisesta hyvinvoinnista, ja jos he epäonnistuvat tehtävässään, ei ole harvinaista että työpaikan menetyksestä alkanut alamäki ei jää lyhyeksi.

Avioliiton alkuaikoina on yleistä se, että silloin jaksetaan vielä teeskennellä parempaa kuin mitä oikeasti on - eikä teeskentely aina lopu edes vanhemmallakaan iällä. Sitten kun joskus tämä valheiden ja kaksinaamaisuuden pato purkautuu, on yksi vakava parisuhderiita valmis. Eivätkä ne seuraukset aina ole mukavia, kun sitä ihminen huomaa että on tuhlannut melkein koko elämänsä inhottavan kumppanin kanssa.

Etenkin teeskentely ja teennäisyys liittyy oleellisesti avioliittoon: halu näyttää muille, että me elämme sitä "suomalaista unelmaa". Eikä siinä sinänsä mitään vikaa ole, mutta monesti koko unelma saavutetaan sen tärkeimmän kustannuksella, eli uhraamalla sisäisen perheonnen. Kasvojen menetys on yksi suurimpia pelkoja mitä ihminen ei kehtaa tunnustaa. Tämän lasiseinän rikkominen on yksi suurimpia painajaisia, mitä keskiverrolle omakotitaloalueella asuvalle suomalaisperheelle voi tapahtua - eli että naapurit eivät enää uskokaan teidän perheonneenne.

Oli syy mikä tahansa, lähtökohdat avioliittoon eivät ole hyvät. Myös rakkaudella on paha tapa hiipua iän myötä, eivätkä lasten harrastusten, työn ja muiden asioiden takia vähiin jäävä aviopuolisoiden yhteinen aika yhtään edesauta suhteen pelastumista. Yksinkertaisesti moni avioliitto kaatuu siihen, että kasvetaan erilleen, tai että huomataan kaiken yhteisen käyneen vähiin ja loppuneen kesken.

Mitä sitten tapahtuu kun suhde katkeaa? No siitähän se helvetti lähtee. Ainoa kuka hyötyy aviopuolisoiden tappelusta on lakijuttuja hoitaja juristi. Etenkin jos pariskunnalla on vähänkään omaisuutta - eikä avioehtoa löydy - niin kiista tavaroista on melkein taattu. Aina edes näinkään hyvin ei käy, vaan voi tapahtua jotain paljon, paljon pahempaa.

Nimittäin perheväkivaltaa. Voitte vain ajatella, että kuinka moni "normaali perhe" kärsii tästä vakavasta ongelmasta. Ja nämä asiat ovat yleisiä perheissä, jotka ovat vuosia sitten perustettu rakkaudella. Tuohon tilanteeseen liittyy myös hyvin usein erilaiset päihteet, ja huono elämäntilanne jollain tapaa. Tai sitten joitain muutoksia elämässä - syitä löytyy ja paljon.

Miten tuo sitten liittyy avioliittoon? Siten että kaikkein vakavin perheväkivalta tapahtuu avioliiton kulissien takana. Halusimme sitä tai emme, avioliitto on yksi aikamme suurimmista taloudellisesti ja moraalisista vahingoista minkä voimme toisen päälle julistaa. Avioliiton kulissia halutaan pitää yllä oman terveydenkin takia: eihän se ole hyväksi jos muut näkevät että perheen äitiä hakataan, ja mitä jos sossu vie lapset pois? Eikä se lähtö olisi taloudellisestikaan kannattavaa, sillä lähdön sattuessa joutuu menemään käräjille taistelemaan omasta osuudestansa avioeron sattuessa. Se taas ei ole hääppöinen tilanne äidille, joka pelkää omansa ja lastensa hengen edestä. Avioliiton kulissien takana on nähty niin uskomattoman paljon väkivaltaa ja draamaa, että koko touhu pitäisi pikkuhiljaa kieltää.

Kaikki tuo edellä mainittu liittyy siihen, että avioliitto on yksi julmimpia keksintöjä: se on kulissi, jonka harva uskaltaa rikkoa. Etenkin avioero raastaa ihmistä henkisesti huomattavan paljon, koska jokaiseen avioeroon liittyy todella paljon tunteita. Se on tietyn ajan loppu, ja ikävä kyllä se aika on monesti hukkaan heitetty.

Yksi asia avioliiton puolesta on niin yleinen että naurattavaa: lapset kasvavat parhaiten avioliitossa. Haluaisin kysyä, että kuinka monen avioliitossa olevien vanhempien lapsi on kokenut jotain näistä - ilman että vanhempien liitto on päätynyt eroon - :
- Perheväkivaltaa
- Alkoholismia
- Erilaista hyväksikäyttöä
- Hyväksymättömyyttä
- Sitä ettei riitä aikaa
- Vanhemmat eivät tule toimeen keskenään
- Riitoja on paljon

Veikkaampa että aika moni on kokenut joitain edellä mainituista. Avioliitto on onnistuessaan todella hyvä kasvualusta lapselle, mutta epäonnistuessaan se kaikkein huonoin. Koska aniharva avioliitossa oleva pari - jolla on lapsia - uskaltaa myöntää että meidän perheessämme on jotain rikki. Sen avioliiton kivisen teennäisyyden rikkominen on äärimmäisen haastavaa, ja todella moni aviopari ei siihen ryhdy ennen kuin on melkein liian myöhäistä.

Avioliitto ei myöskään takaa lasten kasvua vastuullisiksi ja suvaitsevaisemmiksi sen enempää kuin mikään muukaan suhde. Sellaiset lapset millaiset vanhemmat, ja jos esim. perheen isä on umpirasistinen, niin kuinka todennäköistä on, että myös hänen lapsensa kärsivät samasta taudista?

Avioliitto myös vaatisi aivan uskomattoman ihmisluonnon, jotta liitto toimisi. Se vaatisi niin syvää yhdessä yrittämistä ja samanhenkisyyttä, että tuntuu uskomattomalta miten sellainen suhde nykypäivänä edes toimisi. Tietysti on myös toimivia liittoja, mutta huomattava osa liitoista päätyy eroon - ja kuinkahan moni jäljelle jäävä on terve suhde? http://www.stat.fi/til/ssaaty/2010/ssaaty_2010_2011-05-06_tau_001_fi.html

Kannattaako nykypäivänä edes mennä naimisiin? Vastaus on, että ei kannata. Avioliitto ei ole nykypäivänä mikään toimeentulon tae. Avioliitto muutenkin on tuntunut enemmänkin haittaavan ihmisten toimeentulemista: kun lähtökohta on, että molemmat puolisot tuovat leipää pöytään, niin miten käy kun toinen puoliso joutuu jopa vuosia elättämään perhettä toisen työttömyyden tai sairauden takia? Myös yksinäisyyttäkään avioero ei välttämästä estä samalla tavalla kuin ennen: pitkäkin avioliitto voi päättyä eroon, ja moni putoaa avioliitosta täysin tyhjälle pöydälle, ja sitä yksinäisyydestä on miltei mahdoton nousta.

Taloudellisesti avioliitto on täysi katastrofi, sillä avioero on niitä harvoja rahaan liittyviä asioita, joita ei voi sopia. Menestyvälle ihmiselle avioero on täysi katastrofi. Eikä se köyhällekään helppoa tee, jos joutuu luovuttamaan siitä vähästä mitä itsellään on täysin rutiköyhälle osapuolelle. Tai sitä kuinka moni mies joutuu tekemään ylitöitä saadakseen maksettua elatusmaksut, sekä elättääkseen perheensä?

Jos yhteiskunnan suurin perusta - avioliitto - on tällainen instituutio, niin taidan vaihtaa valtiota.

P.S. Tuon edellä mainitun avioliiton kaltaisen pyhän asian takia homoja syrjitään.