Uhraus
Rakkautta sanotaan rumemmaksi sanaksi kuin se oikeasti on. Rakkaus ei raiskaa runoja tai tuhoa ihmisten elämiä. Se on jotain paljon enemmän. Se on se tunne mikä saa ihmisen ajattelemaan sydämellänsä. Se tunne joka asettaa toisen hyvinvoinnin itsensä edelle ja saa tekemään tekoja toisen puolesta joita ei itse olisi koskaan aiemmin tehnyt.
Nuori mies käveli pitkin syksyn putoavista lehdistä punaisena olevaa katua. Ilma oli viileä ja vähän pilvinen ja sateinen. Puissa oli edelleen lehtiä mutta ne olivat silti kaikki nyt tippumassa. Kesä oli takana ja nyt koko luonto varautuisi synkkään talveen kaikin mahdollisin voimin. Mies käveli puistoon ja piti nahkaisissa hansikkaissa olevia käsiään trenssinsä taskuissa. Puistossa ei ollut ketään muita kuin tämä mies joka käveli eteenpäin lehtien päältä.
Mies näytti ulkoa taatusti synkältä kuin yö hänen tummassa takissansa ja liituraitapuvussansa. Mutta hänen mielensä ei ollut musta. Hän muisteli kokemiaan hetkiä ilolla. Sen miten hän tapasi elämänsä rakkaan nuorena poikana ja muisteli sitä ihastuksen tunnetta minkä hän oli kokenut tyttöänsä kohtaan. Miten hän oli pyöräillyt kilometrejä ukkosella kaatosateessa tyttönsä luokse kun tämä oli vain sitä pyytänyt. Viettänyt aikaa rakkaansa kanssa vaikka kaverinsa halusivat mennä juomaan mutta tämä poika oli mieluummin valinnut hänet kenet sydän koki omaksensa. Se kesä meni nopeasti ja pian koitti taas syksyinen arki.
Samassa koulussa elo ei ole helppoa. Mutta poika ja tyttö silti aina hymyilivät nähdessään toisensa välitunneilla. Se voima mikä heidän välillään oli sai pojan kestämään kaiken sen kiusaamisen minkä hänen luokkalaisensa hänen päälleen kaatoivat. Tyttö tuki ja lohdutti häntä kaikkien niiden nöyryytysten jälkeen jotka poika oli joutunut kokemaan. Poika piti tytöstänsä tiukasti kiinni koko yläasteen ajan. Hän ei voinut antaa tytön mennä pois koska hänen sydämensä ei olisi kestänyt sitä. Mutta aina mitä enemmän poika piti tytöstänsä kiinni sitä lujemmin tyttö tarrautui poikaansa. Heidän sydämensä löivät yhdessä eikä heitä erottanut mikään riita tai kukaan. He eivät olleet kaksi vaan yksi.
Yläasteen loputtua tytöllä ja pojalla vaihtui koulu. Poika lähti opiskelemaan ammattiin kun tyttö lähti lukioon. Uudet piirit alkoivat vetää heitä erilleen vaikka he kuinka yrittivät laittaa vastaan. Poika ajautui huonoon seuraan ja tytön yrityksistä huolimatta hän alkoi viettää viikonloppunsa pullon ääressä kavereidensa kera kuin tyttönsä luona. Tyttö itki kun hänen rakkaansa alkoi liikkua muiden seurassa jotka tuhosivat pojan elämää pala palalta. Poika haki uusilta kavereiltaan sitä hyväksyntää mitä ei saanut vanhassa koulussa ja vähitellen se alkoi tuhota hänen sydäntään.
Mutta tyttö ei voinut antaa periksi. Hän rakasti poikaa niin paljon että ei voinut edes kuvitellakaan luopuvansa pojan sydämestä joka hänelle oli annettu, eikä hän välittänyt kuinka paljon se sattui. Hän piti kiinni pojastansa lupauksensa mukaisesti. Viikonloppu viikonlopulta pojan tempaukset kavereidensa kanssa muuttuivat yhä hurjemmiksi ja täytettyään kahdeksantoista vuotta poikaa ei pidätellyt enää mikään. Poliisin putka tuli tutuksi josta tyttö hänet aina haki. Sairaalan ensiavussa oli käyty monta kertaa vatsahuuhtelussa liiallisen viinan takia ja aina kun poika avasi silmänsä oli hänen tyttönsä hänen katseensa ensimmäinen kohde.
Pojasta tuli entistä julmempi ja välinpitämättömämpi tyttöään kohtaan. Heidän seksinsä muistutti pikemminkin julmaa raiskausta kuin rakastelua ja sen aikana poika haki vain omaa nautintoansa kuin mietti miltä hänen rakkaastansa tuntui.
Pojasta tuli myös entistä mustasukkaisempi. Hän halusi tytöstänsä orjan itselleen, orjan joka olisi vain häntä varten. Tytön ystävät ja vanhemmat varoittivat häntä muuttuneesta pojasta mutta tyttö ei siltikään pystynyt antamaan periksi. Hän ei voinut päästää irti rakkaastansa jota rakasti koko sydämellänsä.
Pojan viikonloput loppuivat siihen kun hän kännissä tuli hakanneeksi yhden lukiolaisen pojan joka oli jutellut hänen tytöllensä koulussa läksyistä. Hän oli nähnyt sen päiviä sitten mutta oli siitä hyvästä lyönyt tyttöystäväänsä monta kertaa. Senkin tyttö antoi anteeksi. Hän rakasti poikaansa liikaa että antaisi tämän mennä pois elämästänsä, oli tilanne mikä tahansa. Mutta vaikka tyttö antoi anteeksi, yhteiskunta ei antanut. Poika tuomittiin törkeästä pahoinpitelystä vankilaan neljäksi vuodeksi ja määrättiin maksamaan vahingonkorvauksia.
Vankilassa ollessaankin tyttö kävi tapaamassa poikaansa joka alkoi vähä vähältä saada takaisin menetettyä elämäänsä. Tytön rakkaus auttoi pojan jälleen takaisin siksi kuten hän oli vuosia sitten. Hän pääsi eroon alkoholista ja rötöksistä vankilassa. Mutta huonosta omastatunnosta hän ei päässyt eroon. Hän oli tehnyt liian paljon pahaa rakkaallensa. Hänen syntinsä olivat musertavat ja kaikki se raakuus miten hän oli tyttöänsä kohdellut olivat liikaa hänelle. Hän ei voinut enää olla sama mies mutta ei hän voinut olla entinenkään. Poika ei koskaan ollut pettänyt tyttöä missään vaiheessa mutta se oli laiha lohtu. Hän rakasti tyttöänsä nyt ja aina yhtä paljon kuin sinä hetkenä kuin oli häneen ensimmäisen kerran rakastunut. Mutta enemmän kuin hän rakasti tyttöä hän halusi tytön olevan onnellinen. Hän halusi korjata tekemänsä synnit ja vääryydet mutta hinta siitä olisi mahdottoman suuri maksettavaksi. Se hinta tulisi maksaa sydämestä ja rakkauden verellä mutta silti, poika halusi tehdä sen.
Tyttö tuli taas kerran tapaamaan poikaansa vankilaan. He istuutuivat pöytään yhdessä ja alkoivat puhua. Tyttö vaikutti edelleenkin yhtä iloiselta kuin heidän suhteensa ensimmäisinä päivinä. Se toi toki hymyn pojan kasvoille, mutta myös synkensi hänen sielunsa. Poika tiesi tytön rakastavan häntä ja hänen mustaa sydäntänsä jossa kulkee synnin veri, mutta silti poika rakastaa tyttöä enemmän kuin itseänsä. Tytön takia hänen oli pakko toimia.
- Sä olet ollut mun suurin tuki. Kaiken sen paskan jälkeen mitä mä sulle tein sä olet edelleen siinä. Mutta se tekee tästä vieläkin vaikeamman myöntää. Mä en rakasta sua enää. Anteeksi.
Tyttö ei voinut enää peitellä kyyneliänsä. Hän itki ja huusi mutta ei ollut silti vihainen. Hänen sydämensä oli nyt rikottu. Mikään pojan aiemmista teoista ei ollut sattunut niin paljon kuin nuo sanat. Tyttö ei voinut lähteä itse, hän oli shokissa. Vartija tuli viemään järkyttyneen tytön ulos joka oli edelleen ihan paniikissa. Vasta tytön lähdettyä poika itki. Hän ei voinut tehdä sitä rakkaansa edessä koska silloin tyttö ei olisi uskonut häntä. Rakkaus sai hänet valehtelemaan ja kestämään nähdä hänen tekonsa seuraukset silmästä silmään.
Tyttö ei enää käynyt vankilassa. Hänellä ei enää ollut syytä käydä koska hänen poikansa oli tappanut hänen sydämensä. Poikaa se satutti enemmän että tyttö ei ollut enää hänen rinnallansa mutta se hinta oli maksu hänen synneistänsä. Hän maksoi korvauksen verellä. Tosin, tämä hinta oli suurin kaikista maailman maksuista koska tämä ei makseta sen takia että ahneudesta halutaan jotain vaan siksi että tehdään jotain toisen puolesta.
Tästä tapahtumasta oli jo vuosia. Pojasta oli tullut mies ja hän oli päässyt vankilasta. Hän kulki nyt yksin puistossa kohti kirkkoa.
Hän katsoi puiston reunoilta nojaten vanhaan tammeen miten hänen rakastamansa tyttö asteli noita kirkon portaita alas valkoinen hame päällään pitäen kädestä kiinni mustaan pukeutunutta miestä. Se hymy tytön huulilla oli aitoa ja oikeata, täynnä tunnetta joka tulee suoraan sydämestä. Juuri vihitty pariskunta astui autoon ja lähti kohti uutta polkua yhdessä kaikkien sukulaisten katsoessa vierestä kyyneleet silmissä.
Poikakin itki kaukana. Ei siksi että hän oli nyt lopullisesti menettänyt rakkaansa vaan siksi että hän oli sovittanut tekonsa. Hän oli luopunut tytöstä siksi että hänen rakkaimpansa voisi saada paremman elämän paremman miehen kanssa. Hän häpesi menneitä tekojansa liikaa että voisi enää koskaan elää sydämensä valitan kanssa. Hän koki liian suurta häpeää synneistänsä. Siksi hän päästi irti.
Tytön onni oli hänelle tärkeintä maailmassa ja sydämessänsä hän tiesi ettei koskaan voisi taata tytölle yhtä suurta onnellisuutta kuin haluaisi. Siksi oli parempi päästää hänestä irti ja antaa rakkauden korjata hajonneen sydämen haavat ja antaa ajan umpeuttaa ne. Hän rakasti tyttöä niin paljon että oli valmis tekemään suurimman uhrauksen tämän eteen. Päästämään irti hänestä ketä rakasti eniten maailmassa.
